tiistai 3. joulukuuta 2013

end of the love story


Arvoisat rakkaat lukijani, täten ilmoitan että tämän blogin taival päättyy nyt tähän. Mä totesin että tästä ei tule enää paskaakaan, sillä blogin punainen lanka on kadonnut jonnekkin tosi kauas (jos sitä koskaan olikaan), ja helpointa on aloittaaa alusta jospa vaikka bloggausinto samalla palaisi. Mä todella toivon että te jaksaisitte alkaa lukemaan tota mun uutta blogiani sillä sitä aion oikeasti alkaa päivittämään aktiivisesti.


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

maybe i just wanna be yours


Istun koulun atk-luokassa, ja mun pitäisi olla kirjottamassa ihan toista blogia, mutta jotenkin päädyin tänne. Jotenkin musta tuntuu etten saa oikein mistään otetta. Päivät vaan menee ohi toisensa perään ja mä vaan kuljen niiden mukana. En mä tiedä että onko se tämä syksy, vai mistä syystä mun blogin sisältö on taas näin tälläistä. Tälläistä turhaa angstia siitä, kuinka mä en pysty enkä jaksa eikä huvita. Huoh minä. Nytkin haluaisin hakea lisää kahvia, mutta en mä jaksa nousta. Tuntuu että mun kroppa on niin väsynyt, että tämä kirjottaminenkin tekee tiukkaa. Mä voisin vaan nukkua ja nukkua ja nukkua. Onneksi edes yksi ihana tulee mun luokse kuun lopussa niin on edes jotain mitä odottaa. Jostain syystä en osaa siitäkään päällepäin olla hurjan innoissani, vaikka oikeasti odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Musta tuntuu että mun tunteet jotenkin kuolee matkalla ulos, en näytä niitä oikeastaan kenellekkään. Tunnen ne, mutta ne eivät näy päällepäin.

Toisaalta asiaa pohdittuani, en enää ihmettele miksi paras kaveri sanoi mun muuttuneen. Mulla ei vaan ole voimia sosiaalisuuteen. Ehkä sen voi sitten tulkita muuttumisena, vaikka oikeasti se vaan on uupumusta kaikkeen. Tähän kaupunkiin, ihmisiin, iloisuuteen, unelmiin jotka eivät koskaan toteudu ja kaikkeen tähän päämäärättömyyteen. Mä vaan olen väsynyt.

torstai 31. lokakuuta 2013

All the hope that I lost you have found

Huomenna alkaa marraskuu. Ulkona on pilkkopimeää vaikka kello on vasta seitsemän, ja mua väsyttää oltuani viiteen asti koulussa. Mun elämä on joka ikinen päivä samaa kaavaa. Mä meen kouluun, koulusta keskustaan tai kotiin, ja kotona makaan illan sängyssä kunnes menen nukkumaan. Joka helvetin päivä samaa kaavaa. Tajusin tänään että mulla on mennyt viimekuukaudet täysin hukkaan, eikä niistä jäänyt käteen yhtään mitään. Mulla on niin kamala ikävä kesää. Mulla oli haaveita, suunnitelmia ja tavoitteita. Mun piti aloittaa elämä puhtaalta pöydältä täällä Lahdessa. Mulla piti yhä olla Luumäellä välittäviä ja rakastavia kavereita, jotka pitäisi muhun silti yhteyttä. Mun ja mun parhaan kaverin välien ei pitänyt muuttua mitenkään. Mun piti saada täältä paljon uusia kavereita, ja mun elämässä piti olla se yksi henkilö. Mun piti olla onnellinen. Noh tosiaan, mun muutosta on pian kolme kuukautta, ja tässä mä istun yksin kotona kynttilänvalossa. Mun kaverisuhteet Luumäellä on suorastaan olemattomat, eikä oikeastaan kukaan pidä yhteyttä, ei edes paras kaverini. Mulla ei ole täällä oikeastaan ketään, lähinnä mä kyhjötän yksin kotona. Se eräs ihminenkin vaan katosi. En mä tiedä miksi mä oikein oletin asioiden muuttuvan. Ainut asia mikä on muuttunut on osoite. En mä tälläiseksi kuvitellut mun elämääni.

torstai 17. lokakuuta 2013

rautaa naamaan

Siitä hyvästä että meikäläinen täytti viime torstaina 16, (ja pääsi eroon sakkoliha-maineesta) päätin viimeinkin toissapäivänä marssia lävistäjälle rei'ittämään naamani ja tässä lopputulos. Tällä hetkellä tappi on vielä helvetisti liian pitkä, huuli turvonnut sekä kipeä, ja puhe toisinaan epäselvää, mutta kyllä tästä selvitään voittajana maaliin! Ite ainakin tykkään, en sitten tiedä sopiiko tuo edes mulle, mutta siinäpähän se nyt ainakin on.

torstai 26. syyskuuta 2013

nätit lehdet tuovat mukanaan kurjuuden


Kuten otsikko kertookin, musta alkaa taas huomaaman sen että syksy on täällä. Ulkona on tosi nättiä ja kaikki asiat on suhteellisen hyvin mutta mun olo taas alkaa olemaan kohtalaisen heikko. Tästä johtuen en ole edes kirjoitellut, koska en vaan ole jaksanut, eikä oikeastaan edes ole ollut mitään mistä kirjoittaa.

Aika on mennyt hurjan nopeasti, koulussa alkaa ensi viikolla jo toinen jakso joka tuo mukanaan viiteen asti kestävät koulupäivät, jesus fucking christ, mä en kestä. Mun menneet päivät on lähinnä koostuneet koulussa ja kaupungilla lagaamisesta, O.C.sta, Supernaturalista ja kahvista. Ainiin, kävinhän mä stadissakin viimeviikolla, oli hämmentävää olla ihmisten keskellä. Olin jo melkein unohtanut että ulkona on elämää, vau. Sieltä ostin tuon pipon ja tuon liian ihanan flanun kerjäsin äitin lompakkoa hyväksikäyttäen parisen viikkoa sitten. Niin ja tajusin vasta nyt ettei tästä kirjottamisesta tule yhtään mitään koska eihän mulla ole elämää mistä kirjoittaa (huoh), enkä ole verbaalisesti niin lahjakas että osaisin jotain hipstermäistä syvällistä kakkaa kirjoittaa. Oikeastaan jos olisin viisas, olisin nytkin kiltisti tiskaamassa enkä kuuntelemassa kolmatta tuntia My Chemical Romancea ja Bring Me The Horizionia. Tuosta tulikin mieleeni että tilaan vielä tänään Bmth'n joulukuiselle keikalle lipun, kiljun varmaan onnesta kun se lippu viimeinkin sitten saapuu♥ Come to mama, what. Niin ja kuten jotkut ehkä huomaakin, mulla on myös uudet lasit(Mitä mieltä olette?) !!! Viimeinkin, alkoi pikkuhiljaa kyllästyttämään vanhojen lasien kasassa pitäminen teippiä hyväksikäyttäen. Ehkä mun tosiaan pitäisi alkaa taas postaamaan useammin ettei tulisi näitä "AINIIN JA SITTEN VIELÄ SE" -havahtumisia. Mun on varmaan parempi nyt oikeasti mennä tiskaamaan koska Jasse tulee huomenna vihdoin ja viimein mun luo tänne Lahteen, enkä halua että mun kämppä muistuttaa kaatopaikkaa, ja muutenkin tämä postaus on ehkä jo tarpeeksi sekava hämmentääkseen teidän pienet pääkoppanne. Minä kiitän ja kumarran, ja palaan asiaan piakkoin!